Tiedotteet

AHL antoi lausunnon pyynnöstä Eduskunnan Puolustusaliokunnalle 28.11. Valiokunnan kokous oli 29.11. Alla lausunon teksti.

 

Puolustusvaliokunnalle / eduskunta

Asia: Asiantuntijalausunto, HE 179/2018 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ampuma-aselain, vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain ja asevelvollisuuslain 97 §:n muuttamiseksi.

Asehistorian Liitto ry. (AHL)

Asehistorian Liitto kiittää saadessaan lausua yllä mainitusta lakiesityksestä.

Yleisesti voidaan todeta, että lakiesitys sisältää edelleen useita sellaisia lisäyksiä, joita EU:n asedirektiivi ei edellytä ollenkaan. Näitä kaikkia kohtia esittävät omissa vastineissaan eri ase/ampumaharrastus-lajiliitot ym. asianomaiset tahot. Valtioneuvoston tahto oli, että direktiivi ei saa aiheuttaa haittaa suomalaiselle ammuntaharrastukselle, metsästykselle ja asekeräilylle. Virkamiehet ovat toimineet vastoin Valtioneuvoston tahtoa, koska kyseinen aselakiesitys sisältää useita selvästi harrastamista heikentäviä, ja kieltäviä uusia kohtia. Näitä on osaltaan saatu selvennettyä edelliseen esitykseen (toukokuu 2018) verrattuna, mutta edelleen on useita epäkohtia, joita tässä lausunnossamme tuomme esiin, korjausesityksineen.

Lausunnolla olevassa uudessa esityksessä on siis edelleen useita tiukennuksia, joilla ei ole mitään yhteyttä EU-direktiiviin esitykseen, jonka voitaisiin ajatella olevan se riittävä eli maksimaalinen rajoitus yleisesti ajatellen tätä uutta tilannetta, asedirektiiviä, jolla on nyt vaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöömme. Nyt on menty paljon pitemmälle rajoituksissa ja tiukennuksissa, monessa kohdin.

Asehistorian Liitto toivoo, että nyt kun ampuma-aselakia muutetaan, samalla selkeytettäisiin lakia asekeräilyn osalta ja jaettaisiin keräily aktiiviseen eli yksityishenkilön ja passiiviseen eli museossa (vast.) pitämiseen. Aktiivisen kokoelman / keräilijän ampumaharrastuksen omilla aseillaan pitäisikin aina olla sallittua. Vastakohtana ovat passiiviset kokoelmat eli Museot. Nykyistä lakia voi tulkita tavattoman ahtaasti, sillä siellä ei erikseen mainita asekeräilijän kokoelmassa olevalla aseella tapahtuvaa ammuntaa. Tästä on aiheutunut paljon sekaannuksia nykyisen lain voimassaolon aikana mm. antamalla aktiivisille asekeräilijöille perusteettomia ampumakieltoja. Museossa pidettäville aseille ampumakielto ei ole kohtuuton vaatimus, toisin kuin kielto aktiivisille keräilijöille.

Asehistorian Liitto toivoo myös selkeää linjausta taskuaseiden ampumakäyttöön. Kyseisellä asetyypilläkin voi ampua ja se on yhtenä luokkana mm. Asehistorian Liiton mestaruuskilpailuissa.

Yleiset rajoitukset ja tiukennukset lakiesityksessä

Hyvä asia on, että urheiluammuntaperusteisesti voi tämän statuksen saada ja ylläpitää sitä statusta, että voi yllä mainittuun ase/lipas-yhdistelmän edelleen omistaa ja sillä harrastaa, kuten on tähänkin asti voinut. Kohtuuttomana pidämme kuitenkin esitettyä harrastuneisuuden osoittamista 24 kk ajalta, voisimme ajatella sen olevan luokkaa 12 kk.

Muu-ase-kategorian harmonisoiminen eurooppalaiselle tasolle 300/600 mm (piipun pituus/kokonaispituus) on hyvä asia, ja purkaa turhaa byrokratiaa juuri vaikeaksi koetussa muu-ase -kategoriassa. Samalla kerralla pitää poistaa taskuase-kategoria, joka on mielestämme aikansa elänyt ja turha määritelmä. Lisäksi olisi selkeyttävää, että määritellään alle 300/600 mm piipun/kokonaispituisen aseen olevan pistooliluokkaan B1 kuuluva, jolloin mahdollinen ns. välimittaisten aseiden epämääräinen kategoria jäisi pois.

Grand-fathering pykälä pitää olla ja ulottaa uuden lain tuloon asti. Se sallii nyt vanhojen lupien jatkamisen, mikäli lupa on myönnetty ennen 12.6.2017. Sen päiväyksen ja uuden aselain voimaantulon välillä myönnettyihin lupiin tulisi myös soveltaa grand-fathering pykälää, ei voida nykymuotoisen lainsäädännön antaa tulkita tätä asiaa taannehtivasti.

AHL esittää edelleen, että lakiesitykseen tehty 30 pv ylittävän aseen lainaamisen ilmoitusvelvollisuutta muutetaan selvästi pidemmäksi, jolloin se on kohtuullinen kaikille osapuolille. Ilmoituksenvarainen pitkäaikainen lainaaminen voisi olla vasta esim. 6 kuukautta ylittävä aika. Esimerkkinä metsästyskausi tai urheiluammunnan ulkokausi. Uskomme myös että lupaviranomaiselle tulee valtavan suuri työtaakka tällaisen ilmoitusjärjestelmän synnyttämisessä ja ylläpitämisessä.

Seuraavat lakiesityksen kohdat koskevat erityisesti asekeräilijöitä, ja esitämme niiden muuttamista ja korjaamista.

1 Ampumakielto pois keräilyaseilta

AHL esittää tämän pykälän 42b poistamista/muuttamista, koska asedirektiivikään ei sellaista vaadi ollenkaan. Jopa eräissä muissa EU-maissa pitkään pannassa ollut keräilyaseilla ampuminen ollaan nimenomaan sallimassa direktiivin johdosta. Tässä on räikeä ristiriita, joka pitää ehdottomasti korjata.

Asekeräily on myös asehistorian tallentamista ja keräilijät kokevat voimakasta epäluottamusta saadessaan ampumakiellon hankkimiinsa aseisiin. Suuri joukko keräilijöitä harjoittaa aktiivisempaa asekeräilyä, johon kuuluu merkittävänä osana keräilyaseilla tapahtuva ampuminen asehistoriallisen tiedon syventämiseksi ja asehistorian elävöittämiseksi. Keräilyalaan kuuluvilla aseilla on tärkeää päästä ampumaan, jotta kokonaisvaltainen käsitys keräilyaseiden teknisistä ja ergonomisista ominaisuuksista ja niiden eroista eri asemallien välillä voisi syntyä.

Sotamuseon resurssit eivät mahdollista asehistorian kokonaisvaltaista tallentamista, joten yksityisillä keräilijöillä, museoilla ja säätiöillä on erittäin tärkeä rooli aseisiin liittyvän kulttuuriperinnön ja tutkimustoiminnan ylläpitämisessä. Lisäksi lainsäätäjän tulisi huolehtia siitä, että asehistoriaan liittyviä yksittäisiä esineitä ei tarpeettomasti tuhota tai turmella.

Erillinen luvanhaku käyttöä varten on turhaa byrokratiaa, sillä luvanhaltijan on katsottu jo sopivaksi omistaa kyseiset aseet.

58§ asekeräilijälle annettavan hyväksynnän sisältö ja voimassaoloaika:

- Asekeräilijälle myönnettävää hyväksyntää koskevaa pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että lupaviranomainen (poliisihallitus) voisi tarvittaessa asettaa hyväksyntään tarpeellisia ehtoja ja rajoituksia ja muuttaa tai lisätä niitä tarvittaessa, perusteluna yleinen järjestys ja turvallisuus.

Direktiivi ei edellytä tätä kiristystä. Epäselväksi jää tarkoitetaanko muutosehdotuksella sitä, että hyväksyntää voidaan muuttaa milloin tahansa mielivaltaisesti vai sitä että aiemmin annettua hyväksyntää voidaan muuttaa vanhojen ehtojenkin osalta asekeräilijän kannalta epäedulliseen suuntaan siinä tapauksessa jos asekeräilijä on hakenut esimerkiksi keräilijähyväksyntänsä keräilyalaan laajennusta. Molemmat tapaukset ovat päätöksen pysyvyyden ja luottamuksensuojan kannalta huonoja ratkaisuja sekä vastoin hallintolakia. Päätöstä ei tulisi muuttaa ainakaan hakijalle haitalliseen suuntaan. Viranomainen on jo pitkään yrittänyt ajaa ampumakieltoa kaikille keräilyaseille ja tämä pykälä voi kiertoteitse sen mahdollistaa.

2 Lipasrajoitus pois reserviläispoikkeuksella ja urheiluammunta-statuksella

Yllä jo tästä aiheesta mainittiin ja lausuttiin, että pitää olla nykyisen ja edellisten sisäministerien aikaisemmin linjaama muoto reserviläispoikkeukselle. Erityisesti, että se on tasapuolinen ja laajasti harrastajat/reserviläiset huomioonottava. Tämä siis koskien juuri yhdistelmää itselataava-kivääri ja yli 10 patruunan lipas/latauslaite.

3 Harrastuneisuuden osoittaminen

53a§ harrastuksen jatkumisen osoittaminen:
T
oistaiseksi voimassa olevaan hallussapitolupaan liittyvä harrastuksen jatkumisen osoittaminen viiden vuoden välein on tarpeeton tiukennus, joka tulisi näin koskemaan kaikkia itselataavaa kertatulta ampuvia aseita, pienoiskivääreitä, haulikoita, metsästyskivääreitä, kaikkia. Lisää tarpeettomasti byrokratiaa, aiheuttaa kustannuksia ja työajan menetyksiä.

4 Ampuma-aseen määritelmä

Määritelmää on laajennettu merkittävästi. Uudesta määritelmästä on poistettu lause "ei tarvitse aiheutua vaaraa ihmiselle". Myös ampuma-asetta muistuttavat esineet sekä muut esineet, jotka on muunnettavissa ampuma-aseeksi ovat ehdotuksen mukaan ampuma-aseita. Muotoilu "ilman erityistietoja ja -taitoja" on poistettu. Määritelmä on niin laaja, että se voi johtaa suurempiin viranomaisen ylilyönteihin kuin nykyinen pykälä (lukuisat oikeustapaukset).

9§ erityisen vaarallinen ampuma-ase:
K
ohta 4. Sarjatuliaseesta johonkin muuhun toimintatapaan pysyvästi ja poliisin hyväksymällä tavalla muutettua asetta ei tulisi rinnastaa sarjatuliaseeseen, johon ei voi saada aselupaa muuta kuin keräilyperusteella. Monet nyt reserviläisampujien käytössä olevista reserviläiskivääreistä kuuluvat tähän luokkaan. Aseita ei pystyisi enää luovuttamaan eteenpäin muuta kuin keräilijöille, joiden kiinnostus käytettyyn reserviläiskivääriin on varsin rajallinen myös keräilysuunnitelmien aikakausirajoitusten johdosta. Tällä on omaisuuden suojaan liittyviä haitallisia vaikutuksia, sillä yksittäisen tällaisen aseen arvo lisävarusteineen liikkuu tyypillisesti välillä 500 - 4 000 euroa

Sarjatuliaseen laukaisukoneiston tai erityisesti sen yksittäisen osan ei tule olla luvanvarainen aseen osa. Monet laukaisukoneiston osat ovat samanlaisia tt3 ja tt4 aseissa. Useimmat aseenomistajat kuten myöskään lupaviranomaiset eivät osaa tehdä eroa kyseisten osien välillä. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa rajanveto on mahdotonta.

Aiemmin on ollut rangaistavaa jos on muuntanut tt3 aseen sarjatuliaseeksi ilman lupaa. Ehdotuksen mukaan on rangaistavaa jos hallusta löytyy sarjatuliaseen laukaisukoneiston osaksi tulkittu osa esim. varmistin, vaikka sitä ei olisi koskaan asentanut aseeseen eli muuntanut luvatta ja lisäksi tämä löydös johtaisi kaikkien aselupien peruuttamiseen ja muihin ennalta arvaamattomiin oikeudellisesta prosessista johtuviin ihmisen elämään pitkäaikaisesti ja jopa peruuttamattomasti vaikuttaviin seuraamuksiin. Kohtuuton seuraamus, joka ei ole oikeassa suhteessa tällaisen osan merkitykseen tai vaarallisuuteen tai teon tuottamuksellisuuteen. Saman kohtelun saisi, jos hallusta löytyisi irrallaan oleva tai aseeseen asennettu aseen osa, joka voitaisiin tulkita sarjatuliaseen osaksi, vaikka osa ei yksinään muuttaisi asetta sarjatuliaseeksi. Sarjatuliaseen osa tai sarjatuliaseessa käytettäväksi tarkoitettu aseen osa ovat käsitteinä liian häilyviä, jotta ne voisivat kuulua toimivaan ja tarkkarajaiseen lakiin. Vain harvalla viranomaisella saatikka aseenomistajalla on riittävästi asiantuntemusta tällaiseen rajanvetoon ja "kielletyn osan" aukottomaan tunnistamiseen, varsinkin kun terveen maalaisjärjen ja harkinnan käyttö ei tunnu olevan sallittua. Tämän johdosta kyseessä on todella vaarallinen muutos lakiin.

19§ poikkeukset luvanvaraisuudesta:
Kohta 2. "Hallussapitoluvalliseen aseeseen voi hankkia varaosia ilman erillistä aseen osan hankkimislupaa, kuitenkin enintään siinä määrin, että varaosista ei voi koota toista ampuma-asetta." Tämä muotoilu on lupamaksujen sekä luvanhakemiseen kuluvan ajan ja vaivan vuoksi kohtuuton erityisesti asekeräilijöille, joiden kokoelmissa voi keräilyalasta riippuen olla runsaastikin erilaisia aseen osia. Asekeräilijät tulisi rajata tämän rajoituksen ulkopuolelle.

Muutosesityksenä esitämme ko. lisäysten ja muutettujen kohtien poistamista tai saattamista ennalleen, kuten edellisessä/vanhassa laissa asia on esitetty.

5 Lupien peruuttaminen

67§ lupien peruuttaminen: Tarpeettomia tiukennuksia on ollut kohtien 4-8 siirto nykyisen lain kohdasta "lupa voidaan peruuttaa" kohtaan "lupa on peruutettava". Tämä tiukempi tulkinta on monin tavoin ongelmallinen ja kohtuuton. Laki siis määräisi peruuttamaan luvat ilman harkintaa. Kyseiset kohdat tulisi palauttaa harkinnan mahdollistavaan kohtaan "lupa voidaan peruuttaa", jotta vältyttäisiin ylilyönneiltä ja kohtuuttomilta seurauksilta.

Monitulkintaisuudessaan erityisen huolestuttava on 67§ kohta 4, jonka mukaan luvat on peruutettava, jos "luvanhaltija on syyllistynyt... taikka muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi... pitämään hallussaan ampuma-aseita". Perusteluissa sanotaan tähän riittävän rikos, josta voidaan tuomita vankeusrankaistukseen, kuten talousrikos tai liikennerikos. Liikenteessa tämä rikosnimike voi täyttyä onnettomien sattumusten summana helposti. Perustelutekstistä voi päätellä, että vankeuteen ei tarvitsisi tuomita, riittää että on mahdollista tuomita. Lupaviranomaiselta ei tulisi poistaa mahdollisuutta käyttää harkintaa tällaisessa tapauksessa, jossa muutoin on suuri mahdollisuus karkeisiin ylilyönteihin.

Lupien peruuttamista koskevan pykälän uudet muotoilut ovat rakenteeltaan sellaisia, että jos henkilön aseasioissa havaitaan ongelma, ei ehdotuksen mukainen muotoilu mahdollista viranomaiselle harkinnan käyttöä tai mahdollisuuden antamista asiantilan korjaamiseen. Sen sijaan lakiehdotus tarjoaa joustamattomia ja ankaria pykäliä, joilla on aina peruuttamattomia ja yksilön kannalta jopa kohtalokkaita seurauksia. Aseenomistajien oikeusturva ja omaisuuden suoja ovat lakiehdotuksen mukaisen lain toteutuessa vakavasti uhattuna.

Muutosesityksenä esitämme ko. lisäysten ja muutettujen kohtien poistamista tai saattamista ennalleen, kuten edellisessä/vanhassa laissa asia on esitetty.


6. Omaisuuden suoja
Lakiehdotuksen perusteluissa vaikutuksia omaisuuden suojaan vähätellään ja pahimmillaan tuodaan esille harhaanjohtavasti. Lippaista (latauslaitteet) todetaan, ettei niitä olisi kovin merkittävää määrää (poliisilla ei oikeasti ole aavistustakaan todellisesta määrästä) ja että niiden arvo on varsin alhainen, esimerkkinä mainittu 2 euron hinta Puolustusvoimien myynnissä. Tyypillisesti PV:n myymät lippaat ovat olleet 8-25 euron hintaisia. Sen sijaan yleisesti saatavilla olevat käytetyt tai ns. ylijäämälippaat ja erityisesti uudet lippaat ovat merkittävästi arvokkaampia. Uusien lippaiden hintahaitari on tyypillisesti 30-450 euroa/kpl. Ei ole mitenkään tavatonta, että asekeräilijällä on pelkissä lippaissa rahaa kiinni yli 10 000 euroa. Näiden korvaukseton luovutus voi seurata jos kenelläkään ei ole tosiasiallista mahdollisuutta niitä luvanvaraisesti ostaa. Lakiehdotus ei kuitenkaan sallisi niiden hallussapitoa kuin erityistapauksissa.
Lakiehdotuksen mukaan ampuma-aseen omistaja voi joutua erilaisissa tilanteissa luovuttamaan jonkin aseensa tai pahimmassa tapauksessa jopa kaikki aseensa valtiolle ilman korvausta, mikäli hän ei löydä niille sopivaa ostajaa, jolla on asianmukainen lupa niiden hankkimiseen. Aselupien peruutuksen tapahtuessa useamman aseen omistajalla, esimerkiksi asekeräilijällä voi olla edessään tilanne, jossa hän joutuu luovuttamaan merkittävän määrän omaisuuttaan korvauksetta valtiolle. Tällaisen tapauksen välittömät taloudelliset vaikutukset urheiluampujalle voivat olla luokkaa 20 000-30 000 euroa, asekeräilijälle jopa moninkertaisesti enemmän. Päälle vielä rakkaan harrastuksen äkillisen loppumisen seurauksena tarpeettomiksi muuttuneiden optisten tähtäimien ja muiden varusteiden arvo. Asekeräilijän arvokas kokoelma voi myös käytännössä olla hänen perintönsä jälkikasvulleen, joten asialla on suuri merkitys myös heidän oikeusturvansa kannalta. Taloudellisen menetyksen suuruutta voi suhteuttaa esimerkiksi näin: uuden henkilöauton tai useamman luovuttaminen korvauksetta tuntuisi varmasti kenestä tahansa pahalta.

Mahdollisuuskin luovutuksesta valtiolle ilman korvausta rikkoo omaisuuden suojaa, joka on perustavaa laatua oleva länsimaisen oikeuskäytännön mukainen perusoikeus. Lakiehdotuksen perusteluissa saivarrellaan, että korvaukseton luovutus koskisi vain pientä, tarkasti rajattua harrastajajoukkoa ja että omaisuudensuoja ei varsinaisesti olisi sitova ns. hallinnollisten päätösten mukaisissa tilanteissa. Aseluvan myöntäminen on toki hallinnollinen päätös, joka voidaan peruuttaa hallinnollisella päätöksellä. Aselupa ei siis välttämättä ole pysyvä, niin kuin ei ole moni muukaan lupa, oikeus ja päätös. Oikeus omaisuuteen sen sijaan on pysyvä, eikä sitä tule loukata vaikka aselupa peruttaisiinkin. Jos yleinen etu vaatii kyseisen omaisuuden lunastamista, siitä pitää maksaa käypä korvaus juuri niin kuin laissa sanotaan.

76§ 2 momentin kohta 4: luvanhaltija on muuten kuin tilapäisesti lopettanut ampuma-aseen kantamisen taikka luvan myöntämisen perusteena olevan harrastuneisuuden.
- Muutosehdotuksen seuraus voi olla aseluvan peruutus, kun alkuperäinen, myöntämisen perusteena oleva harrastuneisuus on loppunut, vaikka toinen luvallinen käyttötarkoitus jatkuu aktiivisena. Pykälä kun ei enää erottele käsiaseita ja pitkiä aseita. Esim. henkilö ei ole maksanut metsästyskorttia vuosiin, mutta käyttää haulikkoa urheiluammunnassa. Nykyinen pykälä toimii ja on selvä.

Muutosesityksenä esitämme ko. lisäysten ja muutettujen kohtien poistamista tai saattamista ennalleen, kuten edellisessä/vanhassa laissa asia on esitetty.

7. Yleisesti lakiehdotuksesta

Direktiiviin perustumattomien lisäysten osalta lakiehdotuksen ei voida katsoa olevan oikeasuhtainen tai kohtuullinen erityisesti asekeräilijöitä ja yleensäkin ampuma-aseiden omistajia kohtaan. Lakiehdotukseen on ujutettu runsaasti uusia tiukennuksia, joita direktiivin toimeenpano ei välttämättä edellyttäisi. Näitä on kirjoitettu auki yllä olevissa kohdissa. Asekeräilijöille on asetettu asekeräilyä hankaloittavia ja pidemmän päälle sitä vakavasti kuihduttavia rajoituksia, jotka eivät ollenkaan perustu direktiiviin.

Voimassa olevaan ampuma-aselakiin asekeräilijät on jo sisällytetty kattavasti. Ja sen kanssa on pystytty elämään tähän asti kohtuullisen hyvin. Miksi lähteä muuttamaan hyvää ja toimivaa lakia siltä kohdin.

Asehistorian Liitto ry

Hari Henry Paattimäki Raimo Suominen

AHL puheenjohtaja hallituksen jäsen

 

Ota yhteyttä

Asehistorian Liitto r.y.
Marskintie 11, 08800 Lohja
puh: 0400-898 634

Palautetta & kysymyksiä ?